Kävin juuri alakerrassa. Ajattelin katsella Televisiota, mutta se ei ollut auki.
Otin siis aamulehden, ja sen takaa tarkkailin ympäristöä. Siinä eräässä pöydässä oli kolme miestä päissään, ja toisessa pöydässä pelattiin väsymättömästi korttia.
Ikävystyttävää!!!
Kasvinen tuli pöytääni, ja pyyti levittämään sanaa huomisesta ensiapuryhmän kokoontumisesta. Minä tietysti lupasin.
Katsoin ikkunasta. Satoi vettä.
Oili sanoi viimeksi kun erosimme: "Tulet siis sunnuntaina ja minä tulen Sinua vastaan."
"Tulen aamujunalla,"sanoin Minä.
"En mene lauantai iltana mihinkään."
"En Minäkään,"sanoin, ja löimme käsiämme vastakkain siellä linja-auton takana.
"Menetkö huomenna kotiin?"Kysyi hän.
"Luultavasti ja ensi Sunnuntaina tulen taas sinne viikon päästä."
"Niin, ei huomenna."
2 kommenttia:
Heh, aika ihana pari varmaankin, tuo kertomasi koira ja kani- tarina.... Taitaa sitten olla melkoisen kärsivällinen spanieli kyseessä :)
Kiitos, tosin on vielä kovin aikaista onnitteluille. Saatanhan kuvitella koko jutun päässäni. Ensi viikon alussa pitäisi tietää varmasti, luulisin :)
Lähetä kommentti