maanantai 11. lokakuuta 2010

Viimeinen osa


Tuohon aikaan pohdin monia kysymyksiä vakavammin kuin tänään. Muodostin silloin käsitystä niistä perusasioista, jotka tänään ovat Minulle luonnollistakin tärkeämpiä.
Aineen häviämättömyyden laki on myöskin tiedemaailman peruspilareita. Aine voi kuitenkin muuttaa muotoaan energiaksi ja näin lienee selvä, että energia säilyy eräänlaisena jännitteenä ennenkuin se taas muuttaa muotoaan.

_O_O_O_O_O_O

OSA LUONTOA


Siten ihminen herkistyy luonnolle
havuneulasten peittämällä tiellä
ruohonkorsi suussa
hän rakentaa sielussaan
luovia ajatuksia.

Arkielämän köyhyys Ja työ
eivät voi masentaa ihmistä,
joka näkee muurahaiset polullaan,
yksinään mönkivän maakiitäjäisen.
Unohtaa hyttysten ininän.
Kokiessaan elämän tärkeän
järkkymättömän yhteyden
luonnonlakeihin.

Unohtaessaan sen
mille muut uhraavat kaiken
hän palvelee totuutta.
Rakentaa elämää
vilpittömien tavoitteidensa tueksi.

Luonnon kiertokulku
on raakaa materialismia.
Häviämätöntä ainetta.
Ymmärtääkseen asiantilan
on tarkkailijan itsensä
oltava osa kokonaisuutta.
Samaa ainetta yhteydessä
maan tomuun.
Hiukkasena valtavan
kaikkeuden keskellä
yritämme
löytää itsemme.


Kirj, Sulo Heinola noin 1977 hieman korjattuna
2010.

2 kommenttia:

seijastiina kirjoitti...

Tuo on hieno runo, ajatusta herättävä ja kiinnostava.

Phivos Nicolaides kirjoitti...

Erittäin kaunis runo inspiroivaa sanaa. Terveisin!
Travelling