En ollut sopeutunut kauniiseen teollisuuskaupunkiin, jossa on hyvät liikennepalvelut ja jossa kaikkien asioiden hoito yleensä kävi kuin vettä vaan.
Veri veti takaisin kotiseudulle ja yhtäkkiä aloinkin pohtia paluuta synnyinalueelleni ihan vakavasti.
Minulla oli täällä jo valmiina kotitaloni vanhat rakennukset ja täällä olin jo monena kesänä viettänyt kuukausia. Ajattelin ja toivoin nuortuvani uudelleen kun harrastukset muuttuvat olosuhteita vastaaviksi.
Ähtärissä oli myös edulliset hinnat kiinteistöissä ja korkotaso oli sattumalta niin edullinen että saatoin ajatella maksavani omaa asuntoa samalla rahalla kuin kaupungissa perittiin vuokraa.
Onni ja autuus toteutui syksyllä siten että muuttokuorma tuli Ähtäriin Lokakuisena sadetihkuisena yönä. Talkoomiehiä löytyi kummastakin päästä ja edullinen muuttofirma suoritti kuljetuksen.
Kaikki oli kotiseudulla toki muuttunut. Ihmisiltä joutuu kysymään että kukas se Sinä olet?
Sitten löytyy toki yhteisiä tuttuja. Ei edes vanhoja koulukavereita enää tunne kaikkia.
Elämä kotiseudulla on toki ihan raiteillaan, mutta totuttelua tämä on.
Täällä pikkukaupungissa on hyviäkin puolia mutta tuntuu ikävältä kun näkee että monet palvelut täällä siirtyvät hiljalleen Alavudelle ja Seinäjoelle. Pikkukaupunkimme on hiljalleen kutistumassa elleivät täällä olevat yritykset piristy ja työllistä ihmisiä enemmän.
Itse olen työllistämässä itseäni kun saan nauttia varmasti ansaittua työeläkettä.
41-vuotta kului varsin nopeasti ja sinä aikana koko maailma on muuttunut paljon.
4 kommenttia:
Olet tehnyt pitkään harkitun päätöksen ja kyllä se on meidän monien mielessä jotka eivät asu kotiseudulla. Ajanjakso jonka sanoit kuluu äkkiä työn merkeissä ja sitten tulee kaipuu juurilleen. On varmaankin totuttelua uusiin olosuhteisiin ja ihmisiin vaikkakin osin entisiin lapsuuden tovereihin. Tuula ja Matti
Tervetuloa kylään kun käytte Eila mummoa katsomassa:)
Minun muuttoani takaisin on helpottanut aika hyvät yhteydet kotipaikoille koko ajan. Monet tutut löytyvät tosin jo tuolta kirkkomaalta.
Kiitos kutsusta, kesällä nähdään...
Tuula ja Matti
Viime kesänä serkkuni luona kyläillessä näin kiinteistövälityksen ikkunassa syntymäkotini olevan myynnissä ja olisi ollut mahdollista ostaa se, mutta ei tullut mieleenkään sitoa itseäni loppuelämäksi johonkin, joka on ollut hyvä asuinympäristö lapsena ja nuoruudessa. Mukava siellä on käydä silloin tällöin tapaamassa läheisiä ja muistelemassa. Haluan elää tätä päivää. Yhdelle sopii, toiselle ei.
Lähetä kommentti