Olin kuullut Soinin vaivaisakasta joka on Suomen ainoa laatuaan.
Aikaa kului jonkinverran kunnes tuli heinäkuinen päivä jolloin oli lähdettävä sitä tapaamaan.
Akka näytti varsin siistiltä. Varmasti sitä oli vähän kunnostettukin, koska se näytti kovin hyväkuntoiselta.
Historia kertoo sen tekijästä seuraavaa:
"Vaivaisakka on tosiaan Suomen ainoa akka 107 vaivaisukon joukossa ja sen veisti v. 1854 lehtimäkeläinen Matti Taipale"
Matti on ollut hyvä veistäjä aikoinaan. Kerrotaan hänen veistäneen vaivaisukkoja muuallekin lähiseuduille.
Vaivaisukot ja akka ovat osa kirkollista kulttuuria jonka arvo on erilainen sen paikallisuuden ja omaperäisyyden takia.
Tärkeä tehtävä oli sillä kolikon reiällä rinnassa.
Sillä kerättiin rahaa johonkin tärkeään asiaan.
Soinin kirkko oli suuri ja avara. Pihalla oli runsaasti muistomerkkejä.
Samaan aikaan vietti "Keisarin" suku juhliaan jossa serkut ja vähän etäisemmätkin tapasivat toisiaan.
Minut ja ystävänikin kutsuttiin kahvipöytään.
Tutustuttiin ihmisiin jotka myös olivat jatkamassa matkaansa
"Soinin Vanhan ajan päiville" joita vietettiin kirkolta noin seitsemän kilometrin päässä.
Vaivaisakka tuli käytyä siis katsomassa ja siinä ohessa paljon muuta niinkuin elämässä yleensäkin.
1 kommentti:
Ähtärin vaivaisukosta on jäänyt mieleeni kun lapsena kirkossa käydessäni halusin myös antaa roponi vähäosaisten auttamiseen. Kukaan ei ollut sanonut että kolikot pitää laittaa rinnassa olevaan rakoseen vaan laitoin käteen joka oli ojossa, seuraavalla kerroilla oli käsi aina tyhjä joten en tiedä ketä autoin, mutta tarkoitus oli aito. Tuula
Lähetä kommentti