Nuorempana olin herkkä monille vaikutteille.
1970-luvun alussa kiinnostuin Esperanto nimisestä kielestä, jonka oli kehittänyt joku Zamenhof niminen mies.
Tampereella toimi "Antauen" niminen yhdistys jossa Esperanton harrastajat kokoontuivat.
Ajattelin selkeästi, että monet ongelmat maailmassa ratkeaisivat kun ihmiset voisivat puhua keskenään. Esperanto oli keinotekoisesti rakennettu kieli. Se pohjautui Latinaan ja sen kielioppi oli hyvin johdonmukaisesti rakennettu.
Minulla oli oppikirja ja ostin myös Esperantonkielisiä lehtiä ja kirjoja. Kirjastostakin niitä löytyi.
Harrastajia oli kaikkialta maailmasta ja eniten niitä löytyi Kiinasta, jossa elettiin Mao Tse-tungin kulttuurivallankumouksen aikaa.
Esperanton kielistä kirjeenvaihtoa harrastin kahden Etelä- Amerikkalaisen henkilön kanssa. Oli tarkat säännöt mistä asioista sai yleensä kirjeissä puhua, koska silloin näissä maissa oli tiukka sensuuri ja julma sotilasdiktatuuri.
Ylläolevan kuvan Rio de Janeiron jättimäisestä Jeesus patsaasta sain Brasilialaiselta ystävältäni 1972.
Onneksi tietokoneiden konekääntäjät kehittyvät ja monet osaavat maailman yleiskielenä pidettyä Englantia.
Nykyään ihmiset kuitenkin monella tavalla ovat kehittyneet kommunikoimaan maailmassa vaikka Esperanto ei ilmeisesti koskaan kyennyt muuttumaan maailman yhteiseksi kieleksi.
Esperantolla on kuitenkin omat harrastajapiirit yhä ja sillä on tärkeä paikka muiden kielien joukossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti