Nämä portaat veivät Pispankadulta Pispalanharjulle lähelle Pispalan koulua. Elettiin vuotta 1970 jolloin vanhempi tyttäreni Satu istui kuvassa äitinsä seurana.
Elettiin silloin Lauri Viidan maisemissa.
Toimintani Ähtärissä suurteosmyyjänä oli niin pahasti epäonnistunut että päätin perheeni kanssa muuttaa jonnekin mistä löytyisi oikeata kunnon työtä ja elämä olisi voinut palata normaaliksi.
Tampereelta oli löytynyt työpaikka Pohjolankadulta Raf Haarlan tehtaalta ja asunto löytyi Pispankatu 35 sijaitsevasta Amurin Halkoliikkeen omistaman talon homeelta haisevasta kellarista jossa oli naapurin kanssa yhteinen vessa.
Nykyään talo on ollut jo kauan sitten purettu ja sen tilalle on rakennettu uusi.
Siellä alkoi tutustumiseni ihan uudenlaiseen elämään.
Elämä oli aika tiukkaa. Halpa vuokra tuli maksettua monta kuukautta kahdessa erässä ja Toivon Helmin kaupasta ostettiin velaksi ruokaa. Olin päättänyt maksaa epäonnistuneen myyntitoiminnan aiheuttamat velat pikavauhtia pois ja niin teinkin.
Toivon Helmi oli ollut vihainen kun vaihdettiin kauppaa heti kun velat oli maksettu. Mentiin nimittäin asiakkaiksi kilpailevaan kauppaan samalla kadulla ja olihan se moraalisesti väärin.
Tehtaalla oli hyvä urakka kun tein Böttinger nimisellä koneella painettua vaha ja hyllypaperia.
Vaimokin sai töitä Suomen Trikoon sukkaosastolta Pyynikiltä.
Kaikista veloista selvittiin nopeasti ja saatoimme jo ryhtyä etsimään uutta asuntoakin.
Pispalassa asuttu aika jäi mieleen pysyvästi ja opetti silloin ymmärtämään monia asioita.
Elettiin 17 neliömetrin asunnossa osittain maanpinnan alapuolella ja ympäristössä eli hyvin värikkäitä ihmisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti