Onnellinen perhe

Tässä kuvassa oltiin vähän normaalia paremmissa vaatteissa siksi, että isä oli pyytänyt erästä työkaveriaan Ähtärin Asevarikolta ottamaan näitä kuvia.

Kuvat otettiin ihan tavallisella kameralla.

Olimme silloin asuneet uudessa talossamme vasta pari vuotta.  Taloon kuului metsää ja suota yhteensä yli 50 hehtaaria ja lisäksi noin kolme hehtaaria viljeltyä.

Työtä tehtiin kovasti.  

Isä nimittäin yritti selviytyä talon hankintaan liittyvistä veloistaan ja kasvavan perheen kuluista osittain myymällä metsää, joka itse hakattiin yhtiöille tehtyjen sopimusten mukaisesti. Samalla pienempi puusto kelpuutettiin rankakasaan polttopuuksi.

Kuvanotto hetkestä on kulunut yli 50-vuotta.

Nuorin veljeni ei ollut vielä silloin syntynyt ja itse elin murrosikää.

Nykyään tämä kuvassa näkyvä ovinäkymä on yhä olemassa, koska tilaa myytäessä perinnönjakojen yhteydessä ostin rakennukset ja puolihehtaaria maata itselleni.

Isä oli aikaisemmin laittanut taloon peltikaton, joten olen pienellä kunnostamisella voinut pitää paikkaa kesämökkinä.

Me lapset emme tietenkään ymmärtäneet sen ajan vaikeuksista yhtään mitään mitään.

Me elimme onnellista lapsuutta. Lehmille ja hevoselle oli omat laitumet ja maisemat pysyivät asutun näköisinä.

Nykyään kaikilta lähialueilta on puusto hakattu myyntiin. Puiden juuretkin on revitty irti ja maisemat tuhottu.  Valitettavasti ostin liian pienen palan maata itselleni, sillä omistajana olisin voinut suojella sitä paremmin.

Kuitenkaan en olisi voinut estää alueen soiden kuivatusta. Kaikkialla on valtavia ojia estämässä liikkumista ja kestää edelleen kymmeniä vuosia ennenkuin merkittävää metsänkasvua voi odottaa.

Onneksi voi vielä pysähtyä muistelemaan niitä hyviä aikoja, jolloin kaikkein ikävämpiä tapahtumia oli syksyllä kun teurastamon auto haki kesällä lihotettuja lampaita pois ja kamalaa oli myös sian tappo, mutta se oli meidän elämää.
Lapsuudessani en koskaan kokenut nälkää, sillä aina oli ruokaa riittävästi ja todella paljon rikasti elämääni sisaret joista olin vanhin ja eniten vastuussa monessa asiassa.
Sisaret ovat myös edelleen kaikki elossa ja nämä yhteiset muistot yhdistävät meitä edelleen.

Olimme silloin Onnellinen perhe!