Se oli toukokuun alkupäiviä kun muutimme. Isä oli ostanut ylivääpeli Vesteriseltä hevosen, jonka nimi oli Ernesti. Ernesti oli suomen armeijan palveluksesta vapautettu 11 vuotias ori. Minun mielestäni se oli tosi upea hevonen. Varsinainen muuttokuorma tuotiin Moision Veikon kuormaautolla. Tie suon yli oli vielä pehmeä ja auto jurrasi syvällä kurassa. Pian olimme sitten kotiutumassa uuteen kotiin! Ensimmäinen kesä oli kova ukkoskesä. Lähes joka päivä jossakin jyrisi ukkonen. Kerran oli radioantenni unohtunut paikalleen ja silloin pamahti niin, että silmissä mustui ja pihalla satoi kaatamalla. Äiti oli palannut perheen pariin ja joutui nyt kovasti säikähtämään, sillä yht,äkkiä pamahti uudelleen tuli savunhajua. Silloin me Eiran kanssa juostiin vesisateeseen ihan kirjaimellisesti huutaen kauhusta. Oli ihme, ettei koko talo syttynyt tuleen. Meillä oli myös puhelin, joka kuului Niemiskylän Automaattikeskuksen alueelle, jonka sanottiin olleen Suomen ensimmäinen automatisoitu. Puhelinkin aina kilahteli kun ukkonen jyrisi alinomaan.
Sitten alkoi myös maataloustyöt. Pitkiä päiviä kävelin äkeen perässä hevosen kanssa. Sitten jyrättiin ja tuli kesä ja syystyötkin. Myöskin tuli nopeasti uusia kavereita, joskin vanhat kaverit vielä olivat koko ajan mukana kuvioissa.
1 kommentti:
Tuntuuko siltä että uudessa kodissa jyrisi ukkonen kovempaa....?
Lähetä kommentti