Pari kilometriä tienhaarastamme Ähtäriin päin oli Toukolan Kallella ja hänen vaimollaan pieni kyläkauppa. Kaupan pihassa kasvoi kaksi koristeellisesti leikattua noin viisi metriä korkeaa kuusta. Rakennus oli riittävän iso jotta toisessa päässä saattoi pitää kauppaa ja toisessa päässä asua. He ostivat myytävän tavaran Otto Heikkilän kaupasta, joka oli Ähtärin aseman lähellä. Tavaran kuljetti heille yleensä posteljooni. Kauppa tuli niinä vuosina meille tutuksi. Ennen kauppiasuraansa Kalle oli tehnyt maalarintöitä ja hän uskoi terveytensä heikentyneen juuri maalinkäryistä. Kalle oli kalpea kyttyräselkäinen mies. Hänellä oli luontaisen humoristin lahjat. Lähimmin tutustuin häneen juuri sairaalassa, jonne olin joutunut imusolmuke tulehduksen takia. Kylläpä sai silloin nauraa tarpeekseen. Kallelta oli leikattu vatsasta iso kasvain, vatsa ei sitten koskaan parantunut. Eräänä päivänä meitä kohtasi suru uutinen Toukolan Kalle oli kuollut. Jonkin aikaa leskeksi jäänyt rouva vielä piti kauppaa, mutta lopulta muutti pois keskustaan. Toukolan huutokaupasta isä osti hyvät kumipyöräiset käsikärryt. Hyvänä meklarina toimi meidän tienvarsinaapurimme Kalevi Mäkilehto, jolla taas tiedettiin olevan luonnonväärät leukaluut. Myöhemmin vielä samassa talossa joku nuoripari sukulainen yritti elvyttää kauppaa uudestaan, mutta aika oli ajanut pienten kyläkauppojen ohi. Nykyään paikalla missä kauppa oli kasvaa tuuheaa nuorta metsää. Rakennukset on purettu ja pihakuuset ovat kadonneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti