Mäkisalon kansakoulun opettajana toimi Katri Järvenpää, joka asui tyttärensä Virpin kanssa koulun toisessa päässä olevassa opettajien asunnossa. Puoliso hänellä oli heidän varsinaisessa kodissaan Längelmäellä. Käsityön opettajana toimi tienvarsinaapurimme Eero Muhonen ja keittäjänä Ida Hautakangas kiviperältä. Koulu oli supistettu ja se toimi niin, että alaluokat toimivat muutaman viikon keväällä ja syksyllä, ja talviajalla alaluokkalaisille oli varattu lauantai joka viikko. Opettajalla oli tämäntapainen järjestelmä raskas. Onneksi hän oli aina terve, sillä sijaisia ei ollut. Meille oppilaille riitti enemmän vapaata, mutta tärkeintä oli lopulta se kyläkoulun tunnelma. Kyllä ymmärrän miksi vieläkin tällaiset pienet kouluyksiköt olisivat parempia kasvattajia. Ruoka oli aina tuhtia ja hyvää, vaikka usein pelkkää puuroa. Omat eväät maito ja leipä tuotiin kotoa. Maantien kautta kiertäen koulumatka oli noin
Viisi kilometriä ja suon yli suoraan vain kolme. Meillä oli hiihtolatu suoremman kautta, mutta usein myös pidempää reittiä käytettiin. Oppilasluku vaihteli eri luokilla runsaasti. Minun luokallani mallia 1946 oli runsaasti oppilaita, joillakin luokilla oli selvästi vähemmän siten, että kokonais lukumäärä oli noin 30. Normaalien yhteiskunnallisten muutosten kautta tämäkin koulu lopetettiin ja alettiin kuljettaa oppilaita taksilla Huikuriin tai keskustaan. Viime kesänä kuljin koulun ohi ja näin että koulu on edelleen asumiskäytössä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti