...Eira tulee jouluksi kotiin, hän on parikertaa soittanut, joten asia lienee selvä. Luin juuri Mika Waltarin "Mikaen Karvajalka" nimistä romaania, ja olen selvittänyt siitä 433 sivua. Se tuntuu aika kiinnostavalta ja kertoo 1520 luvun uskonnollisista kauheuksista. Tuntuu mielettömältä ajatella mitä tämä kaunis ja puhdas kristinuskomme sisällään kantaa.
Rahallinen ahdinko vainoaa minua. Jäljellä on kaksi markkaa, mutta selviän sillä hyvin.
ooo
Parakki jossa Inhassa asuin oli mennyt remonttiin, ja olin onnistunut sukulaisteni kanssa sopimaan, että voin asua heillä siihen asti kunnes tulee palvelukseen lähtö. Töissä kävin Purolan Eskon ja Sylvin kyydissä Anglialla, joka vielä oli ihan uusi, ja käynnistyi kovassakin pakkasessa. Eira oli ollut Helsingissä kotiapulaisena. Olin onnistunut olemaan tupakkalakossa yli viikon, mutta epäonnistunut jälleen.
Tapailin tuohon aikaan Mairea usein. Hän oli Orismalassa tarkkailukarjakko koulussa, ja aina hänen lomilla ollessaan nähtiin, ja käytiin yhtenä viikonloppuna hänen kanssaan Kauhavalla Anna-mummoni luona. Myös valtaosa päiväkirjasta on näitä lemmenlurinoita, joita en jaksa enää itsekään lukea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti