Runsaat kaksi viikkoa vielä jäljellä ja eräs nuorimies lähtee sotaväkeen. En jaksa hyväksyä tuota ajatusta sen paremmin kuin nykyistä työpaikkaanikaan, koska puolustusvoimat palvelevat jokatapauksessa väkivaltaa. Miksi ihminen tekee aseita toistensa päänmenoksi? Orvot ja lesket itkevät omaisiaan ja miljoonat kamppailevat vaikeuksien keskellä.
Sota on mieletöntä hulluutta jota ei voida voittaa ilman tappioita ja verenvuodatusta. Koko ihmiskunta kärsii sen seurauksista. Siitä huolimatta ainna vain soditaan. Haluan astua vain pakosta puolueettoman kansan puolueettomaksi puolustajaksi.
Voi kulua pitkä aika ennenkuin saan tavata Mairen, mutta jos hän jaksaa odottaa, niin jaksan minäkin.
Eira palasi takaisin Helsingistä, mutta huomenna hän lähtee taas kotiapulaiseksi sinne erääseen apteekkari perheeseen Helsingin Tapiolaan.
Minun pitäisi käydä Lamminperän Erkin luona kylässä, ovat kyselleet useaan otteeseen, mutta en tiedä koska se tulee ajankohtaiseksi.
Työselkkaukset ovat taas alkaneet, eikä ilman syytä, sillä työläisten asema on laskenut päiväpäivältä, ja palkat ovat laskeneet tuntuvasti. Työläinenkin on ihminen, jonka on katsottava ja puolustettava etujaan.
"Ken vaivojansa vaikertaa
on vaivojensa vanki,
ei oikeutta maassa saa,
jos ei itse hanki."
-
Näin kirjoitti Kaarlo Kramsu jo aikoinaan, ja pidettäköön nuo sanat vieläkin kunniassa, sillä:
"saman arvoiset
samanpainoiset
tomuhiukkaset."
.
Kirjoitin tässä taannoin kronikan työporukastamme, ja sain siitä melkoisesti tunnustusta. No niin mitäpä tässä, vaikka pakkasta oli eilen -30 astetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti