Tuolloin vietettiin merkityksellistä 50-vuotis päivää Suomen historiassa. Minä en silloin vielä ymmärtänyt miten lyhyt aika tuo oli. Se oli aika jolloin maamme virallisesti oli ollut itsenäinen, mutta sitä ennen oli asialla jo olleet pitkät juuret, jotka siihen vaikuttivat.
Varikolla oli etsitty kolme sota-aikaista valonheittäjää. Ne oli sijoitettu eri puolille Ähtäriä ja kello 17.00 niiden 12 km pitkien valokiilojen piti mennä ristiin taivaalla Ähtärin kirkon yläpuolella. Asian eteen oli tehty paljon työtä. Näillä laitteilla oli omat agregaatit ja niissä oli upea yli metrinen peili, jonka piti työntää taivaalle valokiila. Määräaikana ei kuitenkaan tapahtunut mitään, mutta 17,35 syttyi yksi joka paloi hetken tuikutellen ja sitten pysyvästi sammui.
Ammattikoululla oli suunniteltu ilotulitus, mutta sekin jäi ankaran lumipyryn takia aika latteaksi.
Minä itse tein elämäni suhteen varsin tärkeän sopimuksen, sillä olin Oilin kanssa sopinut kihloihin menosta vielä tämän vuoden puolella. Olimme tavanneet noin neljä kuukautta sitten Keuruun Kisakaarre nimisellä tanssipaikalla, ja nyt samoihin aikoihin kun eräs työkaveri Ahti K... oli juuri kihlautunut. Oli siis tullut minunkin vuoroni!
Kerhon yläkerta asuinpaikkana oli sikäli huono, että oli kovin näkyvillä ja helposti yleisen mielenkiinnon kohteena. Joskus kuulin juoruja itsestäni, jotka eivät olleet todenperäisiä. ehkä nuorta avioituvaa miestä vähän kiusoiteltiin. Samaan aikaan oli tulossa myös presidentin vaali, jossa Veikko Vennamo sai murskavoiton. Minä en kuitenkaan ollut näitä Vennamolaisia. Eikä se Vennamon voitto kauan kestänytkään, kun sitten Maaseudun puolue alkoi hajota. Monet kuitenkin pitivät näillä paikoin Vennamosta. Olihan hän erikoinen hahmo Suomen historiassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti