Asuin väliveden rannalla olevassa kaksikerroksisessa puutalossa. Talon yläkerrassa oli molemmissa päissä huoneet, joissa oli vuokralaisia. Minun huoneeni oli järven puolella. Se oli toveriasunto, johon oli tulossa vielä joku värvätty kolmanneksi. Paljon eivät kämppäkaverit kuitenkaan asunnolla viihtyneet. Asunnossa oli pieni öljykamina ja sen päällä pieni keittolevy, jossa pysyi mukavasti teevesi kuumana.
Talon alakerrassa toimi aliupseerikerho, siellä oli pieni tupa seurustelua varten ja myös olutta tarjoiltiin.
Kerran kun olin tullut Kisakaarteesta tansseista, ja mennyt vasta aamuyöllä nukkumaan. Olin sammuttanut savukkeen lasiseen tuhkakuppiin, joka oli entuudestaan täynnä piipun poroja. Nämä alkoivat yöllä kyteä ja tuhkakuppi halkesi kuumuudesta neljään osaan. Yksi osa putosi lattialle, jota peitti paksu matto. Kuulin kolauksen, ja haistoin hieman palaneen käryä, mutta en kiinnittänyt siihen huomiota. Aamulla tietenkin ihmettelin tapausta. Ehkä ilmiö oli harvinainen, mutta se olisi voinut johtaa tulipaloon, sillä myös pöydän pintalakassa oli pieni palanut kohta. Matolle oli pudonnut myös tuhkaa.
Näin jälkikäteen ajatellen siinä oli myös monen talossa asuvan henki vaarassa. Silloin ei tunnettu palohälyttimiä, ja asunnostani olisi ollut vaikea poistua tulipalon sattuessa. Senjälkeen en käyttänyt lasisia tuhkakuppeja.
Toki en enää moneen vuoteen ole tupakoinutkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti