Elin tuohon aikaan monenlaisten tunnetilojen alaisena. Monet ystäväni olivat avioituneet. Valinnan varaa oli aina vaan vähemmän. Näinhän sitä ajatteli vaikka näin myöhemmin ymmärtääkin ettei asia näin ollut. Seuraavassa olen taas lainannut kauniita ajatuksia päiväkirjasta.
Kaikkien ihmisten sisimmästä löytyy helmiä, ja joskus ne kimaltavat kuin aurinko. Niiden säteet lämmittävät ympäristöä aina, kun mustat pilvet väistyvät syrjään.
Sydän on kuin simpukka joka soi. Sen sävelet karkoittavat likaiset ajatukset, ja syvällä meren pohjalla tuo simpukka salaperäisyyden helmoissa kasvattaa kauneinta helmeään. Enää en katsele neidon kasvojen ulkonaista kauneutta, vaan silmien viatonta lempeyttä pohjattomuudesta kohoavaa säteilyä.
Olin nähnyt unta jossa tanssin erään tytön kanssa. Hän oli eräs entinen koulutoverini, joka oli mennyt naimisiin paljon itseään vanhemman miehen kanssa. Kuitenkin tuossa unessa tunsin rakastavani tuota tyttöä, mutta hän oli nyrpeä.
Silloin menin hakemaan erästä toista tyttöä joka silmäili minua halukkaasti, ja tanssin hänen kanssaan kaksi kappaletta. Muistaakseni toinen oli jenkkaa ja me tanssimme hienosti.
Yritin saada sen nyrpeän tytön mustasukkaiseksi, ja luulin onnistuneeni, mutta sitten hän näytti minulle sormustaan ja oli hyvin surullisen näköinen. Kun heräsin niin uni tuntui liikuttavalta ja kirjoitin sen muistiin.
Tällaiset ajatukset kiertelivät mielessä nyt kun olin suunnittelemassa avioliittoa ihan vakavasti. Olin saanut käsiini Elvi Sinervon runokirjan, ja pian jo luin hänen romaaninsa "Viljami vaihdokas."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti