Tämän runon inspiraatio syntyi hyvin todellisesta tilanteesta. Mieli oli vähän maassa.
Yö oli tullut nukuttua huonosti ja vettäkin satoi.
TYHJYYS
“Voi tätä tyhjyyttä,”
hän sanoi.
Satoi vettä
ja oli aamu.
Missä on tyhjyys?
Avaruudessa
leijuu atomeita
lähes tyhjyydessä.
Maassa jokainen
hengenveto,
huokaus ja kyynel
ovat ainetta.
Vaan ihmisen sielu
se usein tyhjyydessään
ihan tukahtuu aineeseen
ja kaipaa ulos.
Näin syntyy tyhjä aine,
joka on kuin puuro
kun sitä sekoittaa
sen paksummaksi se tulee.
Sielu rimpuilee
nyt puurossa
ja pian pääsee ulos.
Maailma onkin
taas muuttunut.
“Voi tätä tyhjyyttä,”
hän sanoo.
2 kommenttia:
Ompa hyvä runo, joskus kaikki tuntuu tyhjältä.
Pidän runoista, luen yleensä ja kopsaan toisten, usein luontoon liittyviä runoja.
Kiva, että löysin tämänkin blogisi, tulen kyllä uudestaan.
Mukavaa että vierailit blogissani
Hyvää sunnuntai iltapäivää :)
Kiitos kun kävit. Tässä runosessa onnistuin saamaan vähän sitä tyhjyyden tunnetta analyysiin, mutta valitettavasti lääkettä vaivaan en keksinyt.
Lähetä kommentti