Olen muuttanut noin viikko sitten toiselle paikkakunnalle. Tässä yhteydessä oli pakko tonkia kaikki mahdolliset laatikot ja tehdä myös mukavia löytöjä.
Uskon kirjoittaneeni tämän runon 1976-1980 välisenä aikana, vaan tärkeintä siinä on runon aihe, joka on todellisuutta siitä mitä olen näistä varhaisista vaiheista kuullut.
KUN SYNNYIN
I
Kevätpakkanen maaliskuussa
onnettomuuden päivänä
keskiviikko aamuna:
Oli aamu ja kevät.
Sodat sodittu.
Suurta ikäluokkaa tehtiin
villissä kiimassa.
Kun synnyin
tarttui kunnanlääkärin sormiin
limaisia hiuksia.
Minut kapaloitiin
ja vietiin ikäiseni
tyttövauvan viereen
samaan sänkyyn.
II
Lumi lensi pyrynä
yli soiden.
Hevoset vetivät
raskaita puukuormia
maanteillä.
Sotaa ei hävitty,
sillä uusi vapaus
ystävyys ja rauha
antoivat meille
uusille toivoa,
sillä Minä itkin,
Itkin ilosta.
Kapaloitani potkin.
III
Nyt kaikki ihmiset
halusivat elää rauhassa
meihin pieniin ihmisiin
luotettiin.
Sillä me
olimme tulevaisuus
uusi aamu
ja kevät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti