Saunakapteeni

Kun olimme muuttaneet Itä-Ähtäriin vanhaan maalaistaloon 1957 keväällä niin ilmeni että talossa oli vielä savusauna.

Kiuas oli valtavan iso teräspönttö joka oli täynnä kiviä. Kiukaan päälle asetettiin valurautainen pata jossa kuumennettiin vesi.

Saunan toisessa päässä oli puinen viljankuivaaja, sitäkin lämmitettiin kiukaan avulla johtamalla lämpöä seinän läpi asbestiputkea käyttäen.

Silloisen saunan ulkonäköä on muokattu niistä ajoista mm. siten, että olen suurentanut ikkunan kokoa ja saunaan on laitettu peltikatto. !970-80 paikkeilla saunaan tuotiin naapurista jatkuvalämmitteinen kiuas ja vesipata jota voitiin lämmittää.

Silloin ennen savusauna aikoina kun kiuas lämmitettiin niin seuraavana aamuna sai vielä ottaa löylyt. Nykyisin ei enää kunnon löylyjä tule.

Minä olin meidän perheen saunakapteeni. Isä kävi töissä ja töiden jälkeen hänellä kotona työt jatkuivat tavalla tai toisella. Minä olin vähän laiskempi työntekijä mutta saunan lämmitin kunnolla. Monesti puut olivat vähän märkiä ja savusaunassa ei ole mitään vetoa.

Silloin saattoi kulua aikaa sytyttämiseenkin enemmän kuin nykyihminen kestäisi.

Saunassa oli matalat ovet ja joskus sattui saamaan kovia tällejä. Kerran kipaisin savua pakoon ja löin pääni niin lujaa oven reunaan että pomppasin takaisin lauteiden alle. Ehkä se oli lievä aivotärähdys, mutta ei mitään sen kummempia siitä seurannut.

Varsinkin jouluaattona lämmitettiin sauna oikein kuumaksi. Kerran sitten isän kanssa kilpailtiin kumpi ottaa kovemmat löylyt. Olin ollut aamupäivän syömättä illan herkkuateriaa odotellessa ja kävi niin että rupesin pyörtymään lauteille. Täytyi myöntää että en siinäkään lajissa Isälle pärjännyt.