Kesän tuodessa vauhdilla vihreyttä pihaan ja voikukkia joita yritän sieltä epätoivoisesti kerätä pois, olen samaan aikaan yrittänyt ruokkia siiliperhettäni kissan kuivamuonalla.
Siiliperheestä on vain yksi perhekuva. Ehkä se oli sitä kosioaikaa kun nykyisin ne ovat ruokalautasella eri aikaan, jopa eri päivinäkin.
Isompi siili lienee uros, se onkin juuri tässä tänään otetussa kuvassa.
On vähän vaikea laskea olisiko pienemmällä naaraalla yksi piikki vähemmän kuten vitsinikkarit ovat tätä sukupuolta määritelleet.
Joka päivä siilien lautasella käy myös harakka.
Se tulee salamannopeasti, ottaa suussa täyteen ja häipyy.
Yritän ottaa siitäkin valokuvaa mutta en koskaan onnistu.
Siilien ruokkimisessa piilee myös vaara, että muut pikkunisäkkäät keksivät homman ja sitä olen myös pienellä pelolla tarkkaillut.
En minä hiiriä pelkää mutta naapurit pian kauhistuisivat kun ovat vanhoja kunnollisia ihmisiä.
Onneksi kuitenkin ruokinta on onnistunut ihan hyvin. Ruokinta-astiat olen pessyt joka toinen päivä, siten etteivät ne ole olleet omassa tiskialtaassa, joten voin juoda surutta kahvia ja seurata kotipihan elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti