Raholassa

Kuvassa tyttäreni Satu ja Saija ovat silloin suurimman tunnetun katajan vieressä.  Katajan luokse kulki pieni kävelytie Korvenkadulta, jossa asuimme.

Noin viisikymmentä metriä pyhäjärvelle päin kasvoi Suomen toiseksi suurin kataja.  Myöhemmin toinen katajista tuhoutui myrskyssä ja toisen terrorisoi salaperäinen moottorisahamies.

Olimme asuneet Tampereella silloisen vaimoni kanssa pari vuotta Pispalassa erittäin pienessä asunnossa. 

1971 saatiin sitten vuokrattua tämä Raholan asunto, joka oli omakotitalon yläkerta kaikilla mukavuuksilla.

Paikka oli erittäin miellyttävä asua.  Nuorempi tyttäreni Saija syntyi siellä.  

Siihen aikaan olin kiinnostunut luonnosta ja olin ostanut Praktica merkkisen järjestelmä kameran jolla tein monenlaisia kokeiluja ja onnistuin kuvaamaan pieniä makrokohteitakin.

Jostakin syystä olin silloin ryhtynyt myös toimimaan monenlaisissa järjestöissä ja elämä oli täynnä toimintaa.  Silloin myös vaihdoin työpaikkaa Tesoman Haarlasta Lielahden sellutehtaalle. Alkoi vuorotyö joka vähensi innostusta harrastuksiin ja vuonna 1974 muutimme uuteen VVO:n rakennuttamaan kerrostalo asuntoon Lielahteen.  Vaimo oli jäänyt työpaikastaan pois hoitamaan lapsia ja välillä oli rahastakin tiukkaa.  Mutta elämä jatkui.

Raholan aikoina meillä oli ensimmäistä kertaa jääkaappi, joka sekin ostettiin käytettynä.

Kaikenkaikkiaan Raholan aika oli mukavaa muistojen ja monien tapahtumien aikaa.  Silloin lapset olivat pieniä ja kun on itse kokenut näitä asioita voi ymmärtää myös nykyään nuorten perheiden ongelmia, samalla kuitenkin rohkaisten heitä.

Nykyään heidän elämänsä ei ole usein kuitenkaan helpompaa kuin Minun sukupolvellani oli.