Nousu

Työnsin polkupyörää ylöspäin.

Hiki virtasi ja otti rinnasta

jokainen lihas hapoilla.

Olin pelkkää hyytelöä.

Kas tuollahan on penkki

jonne voisin istuutua

ja levähtää!

Ohitseni juoksi nuoria

opiskelijatyttöjä.

Maasto oli hyvää harjoittelupaikka.

Ajattelin, kun vihdoin

saatoin istuutua, että

joka täällä voittaa itsensä

voittaa muualla kilpailijat

ihan leikiten.

Käkkyräiset männyt

keinuivat hiljaisessa tuulessa.

Oli taas lähdettävä

ja pian olisin harjulla

maailma avoin alaspäin.

Vaan vielä viimeinen ponnistus

ja minäkin olisin

kilpailun voittaja.

Sulo Heinola

19.9.2010 Sunnuntaina.

Surunpäivät

Voi surunpäiviä noita

jotka naaman niin mutkalle vääntää

ei voi kaiketi ilakoida

ja murhetta muuksi kääntää.

kun pois menee tutut

ja ei mene jutut kohdalle milloinkaan.

Eihän sitä voi tietää

mitä ihminen sietää.

Vain harvoin surut

ja vatsanpurut

voi niitä murheita estää

vaan kaiken se ihminen kestää.

Aikansa kun kun suruun hotkii

vielä meitä onni potkii.

Se antaa tällin persuksiin

ja laittaa vauhdin suksiin.

Parhaat tarjoo meille retket

aurinkoisen mielen hetket.

Kirj, Sulo Heinola

7.9. 2010.

Totuus

Eivät sanat mitään merkitse.

Ne ovat ainetta, materiaa

niitä voi tulkita

miten vaan.

Ne ovat rivejä kirjainten

tuttujen sanojen

köyhän köyhää

ilmaisua.

Ne ovat löyhän löyhää

höyhenen kevyttä

kuin pilven varjoa maassa.

Kaiken kokoava

kaiken tulkitseva

totuuksien totuus

ei löydy sanoista

ei kirjojen kirjaimista

ei oikea tieto kielestä löydy.

Totuus kuitenkin

on olemassa.

Kaikkien sanojen mukana

rivien välissä

siellä se totuus on,

jonka tajuaa tiedostamatta

ehkä hyvin hitaasti

tai nopeasti

mutta tajuaa ja vajoaa

tajuttomuuteen.

Sulo Heinola

Syyskuun 4 2010 lauantaina

Paljon puuttuu

Kauan olen jo tässä elämässä nahjustanut ja monenlaista olen tietenkin nähnyt.

Kuitenkin sisälläni elää pieni peikko joka vakuuttaa minua näistä puutteista, joita ei pitäisi olla minulla lainkaan.

Olen kyllä tyytyväinen elämään, mutta kuitenkin niin paljon puuttuu.

PALJON PUUTTUU

Elämäni on ollut rikas

ja erikoisen arvokas retki,

mutta vaan hetken olen saanut

tehdä mitä haluan.

Olen juossut pyörässäni

kuin pieni orava

uskoin joskus olevani

vapaa ja vallaton.

Valtaa en saanut

ja vapauskin puuttui.

Elämäni lautalla

yritin ohjata suuntaa.

Paljonko sain kun halvalla tein?

Kokemuspurossani pieni lirinä,

elämän valtavassa koskessa,

joka ympärilläni vaahtoaa.

ooo

Tampereen mummon kammarin

runopiirissä

keväällä 2010.

Tyhjyys

Tämän runon inspiraatio syntyi hyvin todellisesta tilanteesta. Mieli oli vähän maassa.

Yö oli tullut nukuttua huonosti ja vettäkin satoi.

TYHJYYS
　
“Voi tätä tyhjyyttä,”
hän sanoi.
Satoi vettä
ja oli aamu.

Missä on tyhjyys?
Avaruudessa
leijuu atomeita
lähes tyhjyydessä.

Maassa jokainen
hengenveto,
huokaus ja kyynel
ovat ainetta.

Vaan ihmisen sielu
se usein tyhjyydessään
ihan tukahtuu aineeseen
ja kaipaa ulos.

Näin syntyy tyhjä aine,
joka on kuin puuro
kun sitä sekoittaa
sen paksummaksi se tulee.

Sielu rimpuilee
nyt puurossa
ja pian pääsee ulos.

Maailma onkin
taas muuttunut.
“Voi tätä tyhjyyttä,”
hän sanoo.

Oven takana

Tämä runo syntyi viime syksynä kun olin juuri ensimmäisiä kertoja Mummon kammarin runopiirissä.

Oli tehtävänä kirjoittaa runo jossa täytyi olla jotkin määrätyt sanat. Onneksi olin jo ennemminkin kirjoitellut runoja, sillä tehtävä tuntui vaikealta.

Oven takana täytyi olla jotakin jännää, josta kannattaisi kirjoittaa.

Silloin muistin "Aamutuulia" nimisessä blogissa olleen Suomennetut laulun sanat
Englannin kielisestä laulusta jossa oli vakavan ikävä aihe, mutta viimeiset sanat toistuivat joka säkeistössä.

Runo kaikessa yksinkertaisuudessaan on kuitenkin ihan omani, jossa kokeilin toistosäettä ihan kivasti edellä kerrottuun tapaan.

>OVEN TAKANA

Lapseni ovat jo lähteneet kotoa
on hyvä viettää aikaa yksin
ja lukea runoja.
Vaikka on myöhäinen ilta
ja oven takana pureva tuuli.

On lämmintä ja tee maistuu.
Suolakeksit hemmottelevat
makuaistejani.
Vaikka on myöhäinen ilta
ja oven takana pureva tuuli.

Vuoteessani on puhtaat lakanat
ja ne kutsuvat luokseen
odottaen minua levolle.
Vaikka on myöhäinen ilta
ja oven takana pureva tuuli.

Ah miten onkaan lämmintä

ja niin rauhallista
Minua ei mitenkään haittaa
vaikka on myöhäinen ilta
ja oven takana pureva tuuli.

Tampereella 7.10.2009 SH

Sanoja äidille

Vuosi on kulunut siitä Minä ja kaikki Sisareni vietimme äidin eläessä hänen juhlaansa. Oli ennakkotietoa vakavasta sairaudesta, joka myöhemmin kesällä merkitsi Äidin muuttoa pois täältä elävien maailmasta. Pois tuskan ja murheen keskeltä josta hän ei meille lapsilleen juuri valittanut. Nämä sanat halusin kirjoittaa runomuodossa huomiselle Äitienpäivälle.
Maailma on osaltani muuttunut kun Äiti on poissa.




PÄIVÄ ÄIDILLE


Viileä kevättuuli tänään.
Mikä lie huomenna
kun on äitienpäivä?


Viime vuonna oli juhla.
Nyt muistelen äitiäni
joka on poissa.


Juhlin yhä yleistäen
kaikkien eläviä äitejä
ja kaikkia kuolleita.


Muistelen omaa lapsuuttani.
Äidin rakkautta minulle.
Suurta ja arvokasta rakkautta.


Minulla on hiljainen juhla.
Muistelen omaa äitiäni.
Koetan ymmärtää suruani.


Kenelle ojentaisin kukkaset?
Haudalle on pitkä matka,
vaan sinne tahdon viedä ne.


Sulo Heinola 8.5.2010
Tampere