Maaseudun tulevaisuus

Varmaan moni on pysähtynyt miettimään mihin nykyinen tilanne Suomessa johtaa?  EU tietenkin pyrkii  Amerikkalaistyyliseen tehokkuuteen, joka muka takaa kaikille korkean elintason.

Suomen maa- ja metsätalous on jakautunut liian pieniin yksiköihin. Tämä on ollut myös aikoinaan kansanvallan voimavara.

Suuret yksiköt muodostuvat rahan voimalla. 

Kaikki liittyy pelkästään tuottavuuteen.

Kuntia on lukumääräisesti liian paljon, joten EU viikate niitä nyt harventaa.  Maaseutu autioituu ja välimatkat palveluihin  kasvaa.

Ihmisten on vähitellen siirryttävä laatikkomaisiin kerrostaloihin .

Ainakaan vanhat ihmiset eivät voi välttyä tältä kohtalolta.

Onneksi näyttää käyvän niin että EU kaatuu.

€uron kohtalo on pahasti vaakalaudalla.

Ehkä se onkin meidän onnemme vastoin monien talousmiesten uskoa, sillä he  ovat erehtyneet ennenkin.

Vaalipäivänä

Kuva on otettu tänään.  Siinä avautuu maisema Ähtärin keskustaan Otson koulun pihamaalta.  Lippu on tangossa ja lunta pyryttää.

Koko viikon on ollut tasaisen kylmä noin -25 astetta pakkasta ja tänään kaikkien kulkijoiden lohdutukseksi on luvattu hieman lauhtuvaa.

Oli tasan -20 astetta pakkasta kun sitten laitoin villahousut ja paksun kaulahuivin.  Urhoollisesti sukelsin hyytävään viimaan. Oli välillä hierottava poskia  ja tutkittava korvalehtiä joista tunto oli jo katoamassa. Saavuin Otson koululle. Löytyi tienviitta "äänestyspaikka."  

Äänestin kopissa kuten olin suunnitellut.  Minulle ei merkitse oikeastaan paljon se kumpi ehdokas valitaan vaan se ettei vaalivilppiä ole meidän maassamme.

Kaikki vaalivilppi on mielestäni aina torjuttava ja kaikkien kansalaisten on sitten taivuttava enemmistön tahtoon. Siinä on perusta meidän hyvälle yhteiskunnallemme.

Siinä on meidän voimamme.

Toinen arvokas asia olisi äänestysaktiivisuus. Kyllä ihmisten on hyvä joskus ihan itse sanoa mitä mieltä on asioista.

Kun  ymmärtää myös ottaa osaa keskusteluun, niin siitä tulee lisää intoa yhteisten asioiden hoitamiseen ja demokratia vahvistuu.

Minä uskon demokratian  lisäävän hyvinvointia monella tasolla.

Sitä kannattaa puolustaa osallistumalla esimerkiksi tänään  tapahtumaan jossa valitaan maallemme uusi Presidentti kuudeksi vuodeksi!

Lattian laittoa

Tämä kuva on otettu vuonna 2005.  Silloin olin päättänyt laittaa vanhaan kotitalooni uuden lattian. Vanhaan lattiaan oli päässyt imeytymään kosteutta ja siitä oli tullut vaarallinen.

Jotakin oli siis tehtävä.

Eräällä naapurilla oli lautasirkkeli ja sain häneltä puutavaran sopuhintaan pihaan tuotuna ja vähän muutakin apua.

Aluksi uskoin pääseväni paljon vähemmällä, mutta kun olin aloittanut vanhan lattian purkamisen paljastui  totuus.

Lattiaa kannattavat vahvat alusparrutkin oli kokonaan uusittava.

Seinänvieriset lankut oli kaikki poistettava. Vain luukun kohta ja lisäksi pieni kaistale vanhaa näytti enää kelvolliselta.

Vanha lattia oli niin sanotusti multipenkki. En oikein ymmärrä miten nuo multaa vasten makaavat puut olivat kestäneet yli sata vuotta?

Itse en tekniikkaa ymmärtänyt joten päätin tehdä alustan toisella tavalla.  Kärräsin kiviä ympäristöstä yhden kerrallaan ja istutin niitä tasaisesti koko alueelle. 

Siitä tuli iso urakka. Enemmän työtä kuin lankkujen naulaamiseen saattoi mitenkaan kulua.  Onneksi aikaa oli kun olin eläkkeellä ja vielä hyvässä kunnossa.

Lopulta kun lattia sitten tuli valmiiksi kutsuin myös sukulaisia paikalle. Tapahtuman kunniaksi vähän juhlittiin. 

Juotiin kakkukahvit.  En nyt muista kuka toi kakkua niin paljon että söin sitä vielä seuraavan viikonkin ajan.

Nyt seitsemän vuoden jälkeen lattia on edelleen ihan kovassa kunnossa. Samanlaista kuvaa ei voi kuitenkaan ottaa sillä ajan saatossa lankkujen väri on muuttunut likaisen harmaaksi.

Kuvassa olevat ovat äiti ja minä sekä ne sisareni jotka olivat paikalla. 

Mummi

Minullakin on ollut mummi.  Tässä kuvassa hän seisoo Rantamaalla perunapellossa ja poseeraa kuvaajalle, joka lienee ollut Olavi-eno.

Mummi oli kotoisin Peräseinäjoelta Haapaluoman kylästä Siltalan talosta.  Sieltä pappani oli hänet jotenkin löytänyt ja tuonut Ähtäriin.

Mummi oli varsin erikoinen ihminen. Nuorempana hän oli näytellyt nuorisoseuran kerhossa innokkaasti ja osasi ulkoa pitkiä näytelmien vuorosanoja. Hänellä oli hyvä lauluääni ja usein hän halusikin laulaa.  Mummi piti minuun yhteyttä pitkillä kirjeillä joissa hän pyrki opastamaan minua elämän pulmissa.

Hän oli nimenomaan mummi. Mitään muuta nimitystä ei hänestä saanut käyttää. Hän toivoi hartaasti että me lapset muistaisimme häntä sitten kun hän on poissa.  

Olen muistanut häntä joka päivä. Hän oli minulle tärkeä ihminen elämässäni.

Paras joulukorttini

Jo aikaisempinakin jouluina olen valinnut saamistani joulukorteista mieluisimman ihan tätä blogia varten.

Tehtävä on ollut hyvin vaikea koska kaikki kortit ja niiden takana olevat ihmiset ovat minulle hyvin tärkeitä ja rakkaita.

Tässä itsetehdyssä kortissa istuu kaksi mukavaa pikkupoikaa jotka ovat jälkeläisiäni suoraan neljännessä polvessa.

Tapaninpäivänä sattui lisäksi tässä nuoressa perheessä iloinen perhetapahtuma jolloin syntyi näitä lapsenlapsenlapsia yksi lisää.

Se yksi oli myös terve ja iloinen poikavauva.

Seuraavan joulun kortissa saattaa siis istua näitä poikia jo kolme mikäli aihe on sama ja elämä jatkuu onnellisten tähtien alla.

Kiitos Johannalle ja hänen perheelleen tästä Minulle parhaasta joulukortista!

Seinävaate

Tämä arvokkaan näköinen raanu on koristamassa siskoni kesämökin seinää. 

Se on kaunis ja sopii hyvin vaaleaan hirsipintaan.

Olen kuullut tästä seinävaatteesta myös tarinan, koska sen oli äitini ostanut vanhalta pariskunnalta joka itse näitä valmisti ja möi.

Ajankohta on ollut 1980-luvun alku.  Äiti oli ollut kotona ja isä jossakin kylässä.  Kun Hän oli palannut kotiin niin oli Äiti saanut kuulla aika motkotuksen asiasta, mutta myöhemmin Isäkin tästä sitten kovasti tykkäsi.

He asuivat silloin Jalasjärven Koskuen kylässä Ylivallin tien varrella.

Isä kuoli sairauskohtaukseen kovin nuorena ja senjälkeen mökissä ei ole asuttu.

Joitakin esineitä on sitten siirtynyt perillisille jokaiselle jotain muistoksi periaatteella. 

Tällä seinävaatteella on arvokas ja hyvä paikka tärkeä koska esineellä on valtavasti tunnearvoa.

Sankarien muistolle

Suurin osa näiden kivien alla lepäävistä ihmisistä on ollut 
elämää janoavia nuoria. Heidän osakseen on  tullut maksaa osa siitä hinnasta,
 jolla olemme lunastaneet paikkamme kartalla.  Meidän kielemme  on kotimaassamme ykkönen. Meillä on oma hallitus ja presidentti.

Mikään asia ei ole ollut itsestään selvää vaan jokaisesta palasta tätä maata on ollut taisteltava ja on edelleenkin taisteltava.

Tänään meillä on korkea kulttuuri ja elintasomme on useimmilla ihmisillä hyvä. 

Siihen on tarvittu voimakkaita ponnisteluja ja myös onnea.

Mikään ei tule automaattisesti vaan kaikesta käydään kovaa kilpailua. Suomella on ollut tahtoa vaurastua ja menestyä. 

Toivottavasti sitä riittää jatkossakin.

Eräs tuttavani, joka on jo poissa, oli sotaveteraani joka oli haavoittunut eturintaman oloissa kolme kertaa, kertoi minulle perinpohjin niistä oloista siellä juoksuhaudoissa.

Joskus saattoi lentää luotia niin paljon että heti kuoli jos päänsä nosti ylös.  

Maan alle kaivetuissa korsuissa asuttiin ja yritettiin hoitaa siisteyttä.

Mitään ei voinut pienille vastustajille jotka tunkeutuivat  vaatteisiin ja imivät verta nämä luteet ja täit.

Ystäväni ei koskaan pystynyt hyväksymään sitä valtavaa uhria jonka kohteeksi hänen ikäluokkansa nuoret joutuivat.

Hänen mielestään ei mikään aate eikä -ismi olleet tämän kauheuden arvoisia.

Nyt oli kuitenkin kaikilla haudoilla valaiseva kynttilä.

Minäkin laitoin omani jonkin tuntemattoman sotilaan muistolle.