Kesäkuun viimeinen päivä on kallistunut iltaan. Muistan kuinka tasan 7-vuotta sitten pyöräilimme Vuorisen Olavin kanssa Alavudella, ja yövyimme siellä retkeilymajassa, vaikka se oli suljettuna tulirokko epidemian takia.
Tänä ikimuistettavana päivänä olen edelleen sairaalassa, ja ihme kyllä tänne ilmaantuu myös joskus tuttujakin. Huhtahaara tuli muutama päivä sitten. Rantala on edelleen täällä. Hän palasi hiljan toipumislomalta. Eräs tuttu mustalaispoika on alakerroksessa ja Hägblond lähti Tilkkaan.
Sinikka vastasi Minulle samana päivänä kuin Mairekin. Maire oli saanut lievän auringonpistoksen, eihän se kovalla helteellä mikään ihme ole. Hän haluaisi tavata minut lähiviikkoina, ja tietenkin myös minä haluan, jos vain jotenkin kävisi päinsä.
Olen jo 20-vuotias, ja paljon kokenut, mutta vieläkään en ole menettänyt poikuuttani.
Olen epäonnistunut usein. Kaikki ei mene koskaan oikein, ja en ole kovin rohkea. Toivolanpoika sanoi aina:"Voitto tai sairaala." Hän luki psykologiaa ja pystyi kieltäytymään monista turhuuksista. Mainio esikuva minulle, jos kykenisin sitä seuraamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti