Monessa asiassa olin enon kanssa samankaltainen.
Minun oli helppo oppia hänen puhetyylinsä.
Eno oli innokas valokuvaaja. Hän asui kaupungissa ja kuvasi innokkaasti aina kun poikkesi kotiseudullaan. Niinpä minustakin lapsena otetut valokuvat olivat hänen kamerastaan lähtöisin.
Eno oli jossain määrin taiteellinen. Hän keräsi luonnosta kiviä ja juurakoita ja osasi tehdä niistä viehättäviä esineitä. Yhteen aikaan hän maalasi quassiväreillä "figuratiiveja." Se oli hänen erikoinen taidelajinsa jossa oli viivojen ja värien keskellä silmiä ja kasvonpiirteitä.
Usein hän myös selosti mitä mikin kohta taulussa kuvasi.
Hän keräsi myös postimerkkejä ja kykeni hämmästyttävän hyvin löytämään niistä mielenkiintoisia kuvakevirheitä.
Muistan 1958 kun olin 12-vuotias ja eno tuli uudella moottoripyörällä Tampereelta tänne Ähtäriin.
Silloin oli meitä kutsuttu hautajaisiin Nurmoon. Olin tosi onnellinen kun sain istua matkan hänen kyydissään. Matkalla poikettiin tapaamassa sellaisia sukulaisia joita en ollut ennen koskaan nähnytkään.
Pohjanmaalaiset hautajaiset kestivät kaksi päivää.
Myöhemmin aina kun tuli asiaa Tampereelle poikkesin enon ja tädin luona usein myös heillä olin yötäkin.
Kun katson kuvaa niin näen hänessä paljon itseäni ja näin on moni sanonutkin.
Minä ja eno olimme samaa maata.
5 kommenttia:
Muistikuvani nuoresta Sulo Ensiosta kiteytyvät todella hyvin yhdennäköisyyteen enosi kuvan kanssa, vaikka en häntä ole nähnyt enkä tuntenutkaan.
Sinuksi nimenomaan kuvan henkilöä luulinkin ennen kuin olin lukenut tekstin.
Enosi taiteellisuus myös näkyy sinussa, kuten myös kiinnostus luontoon ja eläimiin.
Mielenkiintoisia asioita löytyy varmasti muista-
kin ihmiskohtaloista.
Niitä vain ei tule tallennettua mieleen saati jhk:n fyysiseen muotoon, mikä asia on suuri menetys mm. kulttuurille tässä maassa.
Hienoa tarinaa Enosta.
Toivottavasti Hänen tuotantoaan on tallennettu.
Näin 'vanhalla-iällä' vasta huomaa esim. vanhojen kuvien arvon...
Tervehtien Eko
En saa muistiini enoasi,mutta onko hän Olavi?
Teissä on paljon yhdennäköisyyttä terv. Tuula
Anonyymi
Onneksi on hyviäkin perintötekijöitä!
Eko
Asia on vaivannut myös minua. Paljon kuitenkin valokuvista on edelleen hyvässä tallessa ja ne ovat arvokkaita. Siitä olen samaa mieltä.
Tuula
Tiesit varmaan että Eno oli tätisi Hiljan kanssa naimisissa. He erosivat 1958.
Tuulalle vielä: Kyllä hän oli Olavi.
Lähetä kommentti